perjantai 26. huhtikuuta 2013

Paras.... osa 2

1) Paras mainos?
2) Paras elokuva?
3) Paras asukokonaisuus?
4) Paras biisi?
5) Paras ruoka?
6) Paras lomakohde?
7) Paras blogi?
8) Paras näyttelijä?
9) Paras kirja?
10) Paras kuva?
11) Paras turhuus?
12) Paras tuoksu?
13) Paras sisustusidea?
14) Paras vaatekappale?
15) Paras tv- ohjelma?

Parhaan elokuvan miettiminen oli tosi vaikeeta, sillä pidän tosi monista elokuvista. Niin elokuvien kuin kirjojenkin suhteen minä olen ehdottomasti kaikkiruokainen. Kaikenlainen hömpötys ja fantasia elokuvat ja kirjat ovat ehkä kaikkein lähinnä sydäntä. Lempielokuvan titteli vaihtuukin säännöllisin väliajoin, joten ajattelin tähän kerätä niitä mitkä ovat joskus olleet (ja ovat edelleen) lempielokuviani!


Yleys ja ennakkoluulo. Ahhhhhhhh Mr. Darcy I love you so much will you marry me?!?!??!?!
Okei, rakastan siis Darcya eritoten henkilöhahmona (olen lukenut myös kyseisen Austenin kirjan) ja tämä on ehkä ensimmäinen elokuva ikinä missä näyttelijävalinnat osuvat täysin nappiin. Tai siis sekä Keira että Matthew näyttävät juuri täsmälleen siltä miltä kuvittelin Elizabethin ja Darcynkin näyttävän <3
Ikuinen kestosuosikki


Mr. and Mrs Smith. Tästä tuskin tarvitsee sanoa sen enempää :P Jolie on ihana, Pitt on ihana ja yhdessä he ovat superihania!




Holiday. Rakastan <3


Red riding hood. Oi ihana suloinen Amanda Seyfried, olet yksi ehdoton lempinäyttelijäni!


Mamma mia. Niin inspiroiva elokuva, ja joka kerta kun tämän katsoo tulee niin hyvä mieli ettäh :) Ihana ihana Abba!

Tietysti tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä nyt ne (ainakin tämän hetken) ehdottomat lempparit :D

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Katastrofipiirakkaa ja jämäsalaattia

Tässä on sitten vähän ruokajuttua! Kuningatarmarjapiirakkaa, (tai pitäisikö se nimetä uudestaan katastrofipiirakaksi, tiedä häntä) joka on kyllä aina aikaisemmin onnistunut ja maistuu onnistuneena erittäin hyvältä joten päätin jakaa teille sen tekoon käyttämäni reseptin. Oikeasti, kannattaa kokeilla, siitä yleensä tulee paremman näköinen kuin mitä se nyt näyttää tässä kuvassa... Ja sen lisäksi kuvailin vähän tähteistä tekemääni erittäin hyvän makuista kanasalaattia! En tiedä mistä se johtuu, mutta jääkaapista löytyvistä tähteistä syntyy aina parhaan makuiset salaatit.

Marjapiirakka

1 tl leivinjauhetta
2 kpl kananmunia
2 dl sokeria
1 dl voisulaa

3 dl vehnäjauhoja
(1 tl vaniliinisokeria)
1 dl maitoa tai kermaa
Päälle: 4 dl marjoja (minä laitan silmämääräisesti, enempi parempi) ja 3 rkl sokeria


Sekoita munat ja sokeri keskenään. Lisää voisula sekä vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita lopuksi taikinaan maito tai kerma. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele marjat ja sokeri pintaan. Paista 175 asteessa n. 30 min.

Helppoa, eikö? En ymmärrä, millainen rähmäkäpälä onnistuu näinkin helpon piirakan jotenkin pilaamaan mutta niin minä siinä vain onnistuin :D No, parempi onni ensi kerralla... Ja ei, en ole niin huono leipomaan kun tämä postaus nyt antaa ymmärtää..



Ja tähän kanasalaattiin nyt ei ole mitään reseptiä, vaan se on kirjaimellisesti jämäsalaatti. Ratsasin jääkaappimme ja kokosin salaatiksi jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, juustoraastetta, salaatinkastiketta ja revin tähteiksi jääneistä kanankoivista lihat kruunaamaan tämän herkun. Kannattaa kokeilla, paras tapa tehdä salaattia <3

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Dream outfit 2.

Floral party kesän juhliin! Yksinkertainen, raikas ja ah niin tyttömäinen! <3

1. from Bubbleroom

2. from Bubbleroom

3. from Bianco

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Partylitee ja kesäfiilistelyy!


 Tänään ei todellakaan ollut mikään tylsä päivä! Aamulla hirveä kiire ja paniikki, kun piti leipoa pizzaa ja marjapiirakkaa ennen tyttöjen saapumista meille Partylite- kutsuille! Marjapiirakan kanssa meinasi käydä hassusti: kun reunat alkoi olla vähän liiankin kypsiä taikina oli silti ihan raakaa. Annin neuvoilla kuitenkin saatiin vielä siitäkin katastrofista piirakka aikaan! ^^

Kutsujen jälkeen lähdettiinkin sitten ajelemaan kohti Vierumäen uutta matkakeidasta (pitihän se käydä katsomassa millainen se on) kun oli niin ihana ilmakin. Iski kyllä oikea kesäfiilis, varsinkin kun tajusi senkin tosiasian että vappu on jo viikon päästä!!! Sehän tarkoittaa kesää isolla K:lla. Ja oli ihana nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, kun koulun loppumisen jälkeen on jäänyt tuo hengailu vähemmälle.

Ihana aurinko, ihanat tytöt ja ihana päivä!


 




Joku on osannut parkeerata :DD

 

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Anne Leinonen - Viivamaalari (sisältää juonipaljastuksia)

Okei, nyt alkoi sitten hömppä tylsiä. Tämä mielessä kirjastossa kierrellessä huomioni kiinnitti Anne Leinosen Viivamaalari. Kiinnostukseni herätti takakannen kuvaus:
"Viivamaalari on huima, maaginen romaani siitä, minne voi päätyä seuraamalla kotiovelta lähtevää viivaa. Painavia maaliämpäreitä kantaessa on mahdollista unohtaa sekavat unet ja menneisyyden murheet. Reitille voi osua uusi rakkaus, hulluksi tullut ostoskeskus tai poksahtaen ilmestyvä enkeli. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin seurata omaa elämänviivaansa."

Kuvittelin, että kirja käsittelisi naista etsimässä itseään ja viiva kuvaisi symbolisesti oman elämän suunnan etsintää ja sen löytämistä. Olisi kuitenkin voinut Leinosesta itsestään jo päätellä, ettei ratkaisu tietenkään tulisi olemaan niin helppo, sillä kirjailija itsekin luokittelee itsensä "reaalifantastikoksi".
  Ja niin minä sitten yllätyin aloittaessani lukemaan naisen elämästä. Naisen, joka yllättäen onkin keskellä vuosituhansia jatkunutta taistelua ihmiskunnan säilymistä vastaan. Ja ketkä ovat näitä ihmiskunnan vihollisia? No enkelit tietenkin. Enkelit (jotka oikeastaan ovat tuhoa aiheuttavia epäinhimillisiä koneita) ovat luonteenlaadultaan uteliaita, ja se on ainoa syy minkä vuoksi ihmisiä vielä on maailmassa, sillä ihmiset kiinnostavat enkeleitä arvaamattomuudellaan. Enkeleiden mielenkiinnon säilymiseksi kaikkien ihmisten elämä on järjestetty arpajaisten mukaan. Työpaikat, puolisot, elämän muutokset arvotaan eikä ihmisillä ole valinnanvaraa. Tämä kaikki selviää lukijalle kuitenkin vasta aivan teoksen lopussa.

  Nainen määrätään tekemään käsitetaidetta. Hänellä ei ole mitään käsitystä taiteesta, sillä hän on aina pitänyt työstä jossa on jokin selkeä rutiini ja merkitys, mikä tyystin taiteesta puuttuu. Hän lähtee etsimään haalaripukuista naista, joka on kulkenut hänen talonsa ohi maalaten maahan valkoista suoraa viivaa. Se, että tuossa viivan maalaamisessa ei ole mitään järkeä eikä selkeää päämäärää kiehtoo naista erityisesti. Maalari naisen nimi on Ursula, ja hänen kanssaan päähenkilö lähtee kulkemaan kaupungin läpi viivaa maalaten. Työ tuntuu tärkeältä, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä.
  Kesken työn päähenkilölle arvotaan uusi puoliso, Marcus, jonka Ursula loppujen lopuksi puukottaa hengiltä sillä tämä oli vaaraksi kokonaisuudelle ja työn loppuun saattamiselle. Päähenkilö ei ymmärrä, ja jättää Ursulan oman onnensa nojaan palaten kotiin. Kotona ei kuitenkaan mikään ole sama, kuin ennen. Hänelle selviää enkeleiden oikea luonto ja sekin, ettei hän olekaan kehossaan yksin. Selviää, että jokaisen ihmisen kehossa onkin lukuisia sivupersoonia. Ihmisiä, jotka he ovat ottaneet mukaansa enkeleiden aiheuttaman katastrofin jälkeen sillä ihmisiä mahtui avaruusalukseen joka heidät pelasti vain 10 000. Niinpä yhden ihmisen kehossa saattoi olla useita persoonia. Ja nainen kun oli vain kuvitellut olevansa hullu!

  Kaikki päättyy enkeleiden kyllästymiseen. Ihmiskunta ei tarjoa enää mitään uutta ja erilaista, joten nyt sen voi huoletta tuhota. Ne eivät kuitenkaan saa tehtäväänsä suoritettua, sillä Ursula ja päähenkilö saavat yhdessä viivan valmiiksi. Kun viivan alku- ja loppupää koskettavat toisiaan syntyy railo joka houkuttelee uteliaat enkelit puoleensa ja ne katoavat. Ihmiskunta on jälleen turvassa.

  Viivamaalari oli outo, jännittävä ja ennen kaikkea erilainen teos siitä, miten ihminen löytää itsensä ja oppii tunnistamaan sen mitä kantaa sisällään. Mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, sillä yhtenä hetkenä saatat olla joku, ja toisena hetkenä jo ihan joku toinen. Maailman oleminen ei suinkaan ole vakio. Saattaahan olla, että jonain päivänä se vaahtera joka takapihalla on aina kasvanut, vaihtaa paikkaa muuttaen koko universumin järjestystä. Tai sitten saattaa olla niin, että koko juttu olikin vain oman sairaan mielen kuvitelmaa... Kuka tietää?


"Minua ärsyttää, etten voi koskaan luottaa itseeni, en täydellisesti. Sairaus leimaa loppuelämäksi. Se putkahtaa esiin mitä kummallisimmissa paikoissa, vaikka olen opetellut hillitsemään mieleeni nousevia tuntemuksia. Joskus pelkään koskea mihinkään, koska minulle on sanottu, että aistimusmaailmani on pahasti sekaisin ja harhainenkin. Epäilys tulee ennen kaikkea itseltäni. Minä itse en luota itseeni, omiin aisteihini ja havaintoihini, ja se on kaikkein pahinta. Minä en voi uskoa, ja jos arkeen työntäytyy jotakin sinne kuulumatonta, sen täytyy olla valhetta, mielikuvituksen tuotetta, sairaan mielen kokoon kehräämää sykeröä." 

torstai 18. huhtikuuta 2013

"Paras ...." osa 1


Päätin aloittaa tälläisen projektin, jonka tarkoituksena on että tekin opitte ehkä minusta jotain lisää ja haasteen saa toki kopioida ;) Eli ajatuksena on, että kerron näissä "Paras" postauksissa, mikä minusta on esimerkiksi paras elokuva, paras ruokalaji, yms yms... :) Näitä tulee sitten silloin tällöin...

1) Paras mainos?
2) Paras elokuva?
3) Paras asukokonaisuus?
4) Paras biisi?
5) Paras ruoka?
6) Paras lomakohde?
7) Paras blogi?
8) Paras näyttelijä?
9) Paras kirja?
10) Paras kuva?
11) Paras turhuus?
12) Paras tuoksu?
13) Paras sisustusidea?
14) Paras vaatekappale?
15) Paras tv- ohjelma?


Paras mainos tällä hetkellä (tai ainakin tämä tulee ensimmäisenä mieleen kun alkaa miettiä parasta mainosta) on Eva Longorian tähdittämä Sheban mainos. Ihan vain siitä syystä että tässä mainoksessa kisu niin siististi kulkee Longorian jalkojen kanssa pujotellen, kun meillä taas katti on ilmeisesti nähnyt tämän mainoksen ja päättänyt harjoitella, mutta yleensä meidän kissan jalkojen pujottelu päättyy siihen että kissa roikkuu lahkeesta kiinni ja alkaa leikkiä :D Ja koska sillä alkaa olla terävät kynnet se ei ole erityisen kivaa. Mutta ehkä sekin on kehityskelpoinen yksilö, ja se vielä jonain päivänä oppisi nuokin tanssiliikkeet (doupt it). Tai ehkä sille pitäisi antaa shebaa! :D Auttaisikohan se?





keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

My love!










Eikö kuva tunnetusti kerrokin enemmän kuin tuhat sanaa? Tässä on siis ihana ylioppilasmekkoni jota rakastan päivä päivältä enemmän (<3) ja mekkoon täydellisesti sopivat Tamariksen valkoista nahkaa olevat korkokengät! En malta odottaa kesäkuun ensimmäistä ;)

Ps. Mekko ostettu Haloselta ja kengät Aleksi 13
Pps. Mekon värityksen nimi on Aqua ja se on niin ihanan sininen ja pehmeä että joka päivä tekisi mieli hypistellä jo pelkästään tota kangasta :D Tykkään, tosi paljon.