Running time

Again another week has passed by, and nothing new happened. It's strange, how time goes so fast nowadays. Why?
Am I too busy? Or do I have too much time?
These weeks makes me wonder: it doesn't make sense, that when you are quite happy, time passes by such a hurry. Happines doesn't stay forever. Bad times are coming in the future. But I just hope that the bad times goes as fast as they came. I wait the good times. Cause I have time.

Light the candle and stop, like I just did before I start to write this. Now I watch them and I am smiling. Everything is so peaceful.

~This little light of mine I'm gonna let it shine~

Paita - GinaTricot, Liivi - H&M, Legginssit - saatu Jonnalta

"Otetaan sellain kuva, että se on erilainen ku viimeks! Ihan tylsiä samanlaiset kuvat!"
"Hehe, tällänen vai?" *NAPS*
"Just tollanen!"

Kiitos Elisa taas kuvaussessiosta ;)
Kuten jo mainittu, KOEVIIKKO LÄHESTYY! Paniikki... Lukeminen pitäis alottaa mutta kun on niin
paljon muuta tekemistä! Huom: tärkeetä tekemistä :D Kerho alkaa tänään, ollaan Elisan kans jo mietitty
ohjelma valmiiks, mutta silti jännittää... Ja lauantaina on SRK:n Ristiin Rastiin- salibändytapahtuma.
 Iitti voittoon! ;)

~Friends will be friends~

Mitä on ystävyys?

Se on sitä, että toinen välittää.
Se on sitä, että haluaa viettää toisen kanssa aikaa.
Se on sitä, että toinen kuuntelee ja puhuu.
Se on sitä, että pystyy jakamaan salaisuuksia.
Se on sitä, että on hauskaa yhdessä.

Näitä (ainakin) vaaditaan mielestäni siihen, että voi sanoa olevansa ystävä jonkun kanssa. Eilen näin erään erittäin vanhan ystäväni, jonka kanssa en ole pitänyt mitään yhteyttä, osaksi sen takia että minusta tuntuu, ettei tätä kyseistä ihmistä ole yksinkertaisesti kiinnostanut minun seurani: on ollut parempia ystäviä, kuin minä. Uskon, että hänellä on syynsä. Nyt minulle tuli kuitenkin huono olo eilen siitä, että vaikka minulla olisi ollut tilaisuus jutella entisen parhaan ystäväni kanssa, en tehnyt mitään. Oikeastaan, olin vähän kuin häntä ei olisi ollutkaan. Ja onhan minussakin tietysti ollut vikaa: en ehkä ylpeydestä tai pettymyksestä itsekkään ole yrittänyt lähestyä tätä henkilöä.
Minusta tuntuu, ettei meistä koskaan tule ystäviä, mutta meillä on omat uudet ystävämme. En halua muistella pahalla. Muistot ovat ihania, ja vaalin sitten niitä (:

Tulipas henkevää... Pakko vähän purkaa ajatuksia jotka tuntuu olevan näin ennen koeviikkoa ihan sykkyrällä ja stressi painaa päälle. On kokeita ja vanhojen tanssit... Ja hirveästi tekemistä! YO kirjoitusten ensimmäinen osakin maaliskuussa... HUH! :D Mutta mutta... 11 lukijaa, vau! (:

Unimaailma osa 1/3

Minusta on kiva mennä nukkumaan illalla. Herääminen on puolestaan yhtä tuskaa. Haluaisin nukkua, aina vaan. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina valveilla ollessani väsynyt. Tai siitä, että aina kun nukun, näen unia jotka ovat ihan kuin elokuvia pääni sisällä. Joskus olen itse mukana tapahtumissa, joskus en. Joka tapauksessa ne ovat aina hyvin jännittäviä. Tulkaa mukaani Unimaailmaani, niin näette, mitä tarkoitan.

On pimeää ja synkkää. Sataa vettä. Painajaisunissa on aina yö ja sataa vettä. Näen tytön juoksevan edessäni ja huomaan olevani puistossa. Tyttö kompastelee juostessaan ja on kaikesta päätellen hyvin peloissaan. Lähden seuraamaan häntä, vaikka tiedän etten voi auttaa. Tänään olen ulkopuolinen.
  Tyttö suuntaa kohti autiolta vaikuttavaa taloa. Erotan portailla hahmon. "Jani, äkkiä sisään se on perässäni", tyttö kiljaisee, mutta hahmo ei liikahdakkaan. Se päinvastoin lähtee juoksemaan tyttöä vastaan. Rakastavaiset, ajattelen seuratessani paria sisään. Tyttö kompastelee rappusissa, mutta poika auttaa hänet talon ovesta sisään. Ehdin livahtaa oven sisäpuolelle, ennenkuin he salpaavat oven. "Kaikki on hyvin, mikä hätänä?" Janiksi kutsuttu poika kysyy silitellen rauhoittavasti nyyhkivän tytön päälakea. "Se seurasi minua, se vainoaa meitä!" tyttö huudahti hysteerisen kuuloisesti. Häntä pelottaa todella paljon, ajattelen itsekseni ja minunkin tekisi mieli rauhoitella tyttöä, vaikka tiedän ettei hän näe minua. Minä en ole heille olemassa, tämä on heidän maailmansa. "Olet varmasti kuvitellut sen, eihän sitä ole näkynyt moniin kuukausiin, ei sen jälkeen kun se vei..." poika hiljeni hieman levottoman oloisesti. "Ei sen jälkeen kun se vei Annan mukanaan", tyttö kuiskasi pelokkaasti. Jani päästi käsivartensa putoamaan tytön olkapäiltä. "Oletko ihan varma että se on se?" poika kysyi, ja nyt olin erottavinani pelkoa hänenkin äänestään. Pohdin, mikä mahtoi olla niin kamalaa että sai tämän aika isokokoisen ja ystävällisen näköisen nuoren miehen pelkäämään. Tyttö ei tehnyt muuta kuin nyökkäsi, oli aivan hiljaista. Sateen ropina kuului talon kattoa vasten, ja jossain kuului hidasta tippumista. Katto ilmeisesti vuoti. Kului monta minuuttia ilman mitään muuta ääntä kuin: "Tip tip tip", jossain talon uumenissa. Minusta näytti siltä, että nuo nuoret odottivat jotakin. Kyllästyin. Koska minä olin erillinen hahmo tässä unessa, pystyin vaivatta kävelemään oven läpi jonka tyttö ja poika olivat salvanneet lukkoon. Astuin ulos sateeseen, kuitenkaan kastumatta ja tähysin ympärilleni. En nähnyt mitään. Ehkä tyttö olikin vain hermoheikko, ja mitään vaaraa ei oikeasti ollutkaan? Kuinka tylsää...
  Yritin kävellä takaisin sisään, mutta jokin oli vialla. Ovi tuntui kiinteältä. Rypistin otsaani ja painoin oven kahvaa. Yllätyksekseni se aukeni narahtaen. Sisältä kuului kimeä kirkaisu ja juoksuaskelia. Tunsin pakottavaa tarvetta juosta askelien perään.Halusin saada heidät kiinni. Kavahdin ajatusta, joka kutsumatta tuli päähäni ja äkkiä huomaan itsekin hieman peloissani piteleväni veristä veistä kädessäni. Sitten tajusin: en ollutkaan ulkopuolinen. Läpeensä pahat ajatukset valtaavat minut, saavat minut lähtemään liikkelle. Toimiessani tiedän, etten se ole minä. Kuulen korvissani hänen kirkaisunsa.

Runosuoni kukkii...

Olipa kerran Papu, pieni söpö tyttönen.

Hänellä oli ilmapallo, Manu. 

Tyhmää antaa ilmapallolle nimi, mutta sillä oli.

Ja se oli vihreä, ihan kuin papu. Siis vihannes, ei tyttö.

Aurinko paistoi (tai ainahan se paistaa mutta pilviä ei ollut)

ja Papulla oli Manu.

He olivat onnellisia yhdessä. 

Ja sitten Manu poksahti. Papu lähti tuskissaan zumbaan.

Kello oli neljä.

//... tai sitten psykologian tunnilla oli vain tylsää :D Omistettu Elisalle <3 HUOM! Kuva ei liity runon tapahtumiin :D//

Maanantai

Huivi - Seppälä (ALE)
Neule - H&M
Korkeavyötäröiset shortsit - Halonen
Sukkahousut - H&M
Kengät - Robin Hood (silti yllättävän kivat!)

Meinasin, että olisin voinut näin aamun vapaa tunneilla tehdä äidinkielen kirjallisuusesseetä Jane Austenin Emmasta (jonka eilen sain luettua, tykkäsin) muttah... Päädyin blogeja selailemaan ja tänne kirjoittelemaan :P Väsyttää ihan tajuttomasti viikonlopun jäljiltä, vaikka mitään en oikein tehnytkään... Tänään kirjastoon, sillä kotona ei ole tällä hetkellä mitään luettavaa! ^^ Sain myös blogihistoriani ensimmäisen asukuvan tänne aikaiseksi. En kyllä tykkää tuosta kuvasta (reidessäkin näkyy joku outo pilkku salamasta), mutta näin ensimmäiseksi ihan ok (: Kiitos Elisalle kuvaamisesta.

Partylite

Eilen oltiin Juhon kanssa Iinalla Kouvolassa Partylite- kutsuilla, ja oli tosi hauskaa! (: Lähdin sinne asenteella: "Nyt en kyllä osta yhtään mitään!" Ja arvatkaapas miten kävi? No, tuhlasin tietysti kaikki loput rahani kynttilöihin! :D

Lisäksi innostuin uudesta ajatuksesta: Mitäs jos minusta tulisi Partylite- konsultti? Jos en saisi muitakaan kesätöitä, se olisi varteenotettava vaihtoehto, ja jos muutenkin rakastan niitä kynttilöitä, miksi en alkaisi samantien myymään niitä? Ainoa pelko on ehkä se, että kukaan ei haluaisi minua kutsujaan pitämään. Ja äiti sanoi, etten ole tarpeeksi sosiaalinen.. Tiedä häntä, idea alkoi kehittyä mielessä ja innostuin siitä nyt ihan tosissaan! :D Tosin toukokuuhun pitäisi odotella, ennen kuin voin aloittaa, sillä se kyllä vaatii ehdottomasti autokortin... Can't wait!

Tilasin eilen Uljaat- kynttiläsomiste trion ja Yönhämärä meri- tuoksuisia votiiveja. Juho sanoi että tuo YHM tuoksui aivan New Car wunderbaumille, joten täytyihän ne tilata! :D ei ole kuvia vielä, koska luonnollisesti tilaus saapuu vasta myöhemmin ^^

Ps. Kiitos kaikille mukana olleille, oli hauskaa! (:

Vanhojen kampaus

Äänestys! Helmikuussa (kuten on jo monta kertaa tullut ilmi) on Wanhat 2012, ja niihin on koekampaus pari viikkoa ennen sitä... Ja pitäisihän ennen sinne meno tietää, minkä tyylistä haluaa... Nutturaa, kiharoita vai jotain muuta? Haluaisin kiharoita, mutta meidän tanssimme ovat kaksipäiväiset: torstain ja perjantain, ja kampauksen tulisi näin ollen kestää niiden välisen yön... En ole aivan varma kestävätkö kiharat..

Nyt saatte siis äänestää näistä kolmesta kampauksesta parhaimman: (:

Ei ihan tavallinen tiistai

Tämä postaus tulee nyt vähän myöhässä koska Juhon kone ei suostunut laittamaan eilen näitä kuvia koneelle: oltiin siis (jälleen) shoppailemassa! (: Ensin käytiin etsimässä Elisalle alushametta vanhoihin, sitten käytiin AUTOKAUPOILLA! Eli siis katsomassa Elisalle Audi A4 Autotalo Laakkoselta. Olipahan kokemus... En varmaan koskaan enää tämän elämän aikana pääse katsomaan ostoa ajatellen 12000€ autoa ;DD
Ja sitten suunnattiin.... Karismaan! ^^ Ensin käytiin Subissa syömässä, koska Juho halusi kokeilla saako syötyä 30cm subin (sai, tottakai) ja sitten käytiin ostamassa Bijou Brigittestä minulle vanhoihin korvakorut. Nyt ei puutu niistä enää mitään muuta kun mekon pienennys ;) sitten lähdettiin H&M "katselemaan" ja näitä tarttui mukaan:

Mekko printillä "Love is hard", H&M, 14,95€

Sukkahousut (2 kpl) kermanvaaleat ja mustat, H&M 14,95€

Hiuslenkkejä 1,95€

Kultaiset korvakorut, Bijou Brigitte, 5,95€

Arvontaa ;)

Käykääpäs osallistumassa! ^^

Just My Style

Stephenie Meyer - Vieras (huom. juonipaljastuksia!)

Sain vihdoinkin luettua (toista kertaa) kirjan, joka on aina yhtä hyvä! Stephenie Meyerin Vieras kertoo Vaeltaja- nimisestä sielusta. Sielut ovat uusi elämänmuoto avaruudesta, jotka ovat tulleet asuttamaan maapallon. Ne tarvitsevat elääkseen isäntäruumiin, ja tähän he käyttävät ihmisiä. Sielun asettautuminen isäntäruumiiseen pyyhkii ihmisen tietoisuuden pois.

Vai pyyhkiikö?

Vaeltaja asettuu Melanie Stryder nimisen naisen ruumiiseen, ja huomaa että tämä ei olekaan pyyhkiytynyt pois, vaan vaatii saada oman ruumiinsa takaisin. Vaeltajasta ja Melaniesta tulee lopulta osaksi tahtomattaankin kumppanukset, jotka lähtevät etsimään Melanien rakastettua Jaredia ja pikkuveljeä Jamieta, jotka ovat yhä ihmisiä. Matkan varrella myös Vaeltaja rakastuu Jarediin ja Jamieen Melanien eloisien muistikuvien perusteella.

Matkan varrella tulee ongelmia, itkua, naurua rakastumista... Ihminen Ian rakastuu Vaeltajaan sen jälkeen, kun he ovat löytäneet Jamien ja Jaredin ja "kapinallisten ihmisten" piilopaikan. Vaeltaja (tai Vael, kuten häntä ihmisten keskuudessa kutsutaan) ei kuitenkaan voi tässä ruumiissa rakastaa Iania, sillä ruumis kuuluu Melanielle. Kirjan lopussa Vaeltaja päättää antaa Melanielle ruumiinsa takaisin, ja kuolla. Mutta Melanie, Jared, Jamie ja Ian eivät anna sen
tapahtua. He hankkivat Vaelille uuden ruumiin, ja taistelu
sieluja vastaan jatkuu.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille! Lukiessani Vaeltajan ja Melanien elämästä Stephenie Meyer sai aikaan saman minkä aikaisemmilla kirjoillaankin:
minä itkin, pelkäsin ja rakastin kirjan henkilöhahmojen mukana. Kirja ei ole perinteistä
scifiä, joten vaikka et kyseisestä genrestä pidäkään,
suosittelen kirjaa silti ehdottomasti.


Pari lainausta kirjasta:

1) "Hän haluaa että tappelisin vastaan. Mutta minä... en pysty siihen. En osaa tapella"

    "Sen näkee." Jared kosketti kohiutuneita kasvojani sormenpäällä. "Anteeksi."

    "Ei. Kuka tahansa tappelisi. Minä tiedän, miltä sinusta varmaan tuntui."

    "Ethän sinä voi -"

    "Kylläpäs, jos olisin ihminen. Sitä paitsi en minä ajatellut... Muistin etsijän"

     Hän jäykistyi.

     Hymyilin taas, ja hän rauhoittui hiukan. "Mel olisi halunnut, että kuristaisin sen naisen. Hän todella vihaa            etsijää. Enkä minä.... pysty pitämään sitä pahana." 

2) "Päästäkää minut sinne", käski entinen ääneni. Ja sitten näin  kasvoni, tutu vahvat kasvot:    auringonpaahtaman ihon, kulmien suoran mustan viivan mantelinmuotoisten pähkinänruskeiden silmien yllä,  jyrkät korkeat poskipäät... Näin ne päinvastaisina, en peilikuvana kuten ennen. 

 "Kuulehan nyt, Vael. Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä et halua olla. Mutta me olemme ihmisiä, me olemme  itsekkäitä emmekä aina tee oikein. Emme päästä sinua lähtemään. Paras sopeutua siihen." 

 Tapa jolla hän puhui, ei itse ääni vaan sen nousut ja laskut ja sävyt, palautti mieleeni kaikki ne    ajastuskeskustelut, mielessäni puhuneeen äänen, sisareni.

 "Mel? Mel, sinä olet kunnossa!"

 Silloin hän hymyili ja kumartui halaamaan harteitani. Hän oli isompi kuin muistin olleeni.

Wounded angel

Hugo Simberg- Wounded angel

vs.

Kyseinen Hugo Simbergin taulu on ehdottomasti yksi lempitaulujani, ja "jostain syystä" tämä Nightwishin Amaranth biisin musiikkivideo kuuluu myös suosikkeihini, vaikka uudesta Nightwishista en niinkään perusta (toki silläkin on muutamia hyviä biisejä, kuten edellisessä postauksessa linkitinkin).

En tiedä, mikä näissä kahdessa niin kiehtoo: ehkä pidän vain niin paljon enkeleistä, ja näillä on ihan omanlaisensa tunnelma. Moni on varmasti eri mieltä, mutta minun mielestäni parhaita ovat sellaiset musiikkivideot, joissa on jokin sanoma. En pidä siitä, että video koostuu vain ja ainoastaan puoli alastomista naisista tanssimassa kameran edessä, vaan tarinaa pitää olla! Tai sitten olen vain tarinafriikki :D

En päässyt tänään kouluun, koska illalla oli kuumetta... Harmi, kerrankin kun oli inspiraatio :/ Nyt taidan poistua tästä lueskelemaan joululahjaksi saamaani kirjaa, josta postausta myöhemmin (: 

Hepa kiittää ja kuittaa!

Paluu arkeen

Rooliruno

Ville
Ystävän on helppo houkutella kiusaukseen.
Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta, olut, bileet...
Sitten huomasin ettei ollut enää muuta,
oli helppo unohtaa.
Heräsin kunnolla vasta hänen päältään,
lääkäri vahvisti: HIV.
Kaikki tuntui olevan ohi.
Sitten alkoivat puhua: sen vatsa on pyöristynyt.
Wake up call: äidin mentyä ei ole muita kuin minä.
Aikaa tehdä parannus.









Koulu on siis alkanut... Siitä tämä rooliruno: sain AI10 itsenäisen suorittamisen aineiston valmiiksi, ja rooliruno oli yksi asia mikä piti kirjoittaa. Se oli hieman erilainen, koska en täysin muista mitä siihen kirjoitin, mutta suunnilleen samanlainen (:

Kuva ensimmäisen koulupäivän aamusta: Ha! Sainpas itseni hereille aamulla ;)

Talvi vs. kesä

Nyt kun on lunta vähän maassa haluaisin, että sitä sataisi lisää! Ainoastaan sen takia, että pääsisi taas laskettelemaan ;) Inspiraatio iski, mutta lumi puuttuu.. Ärsyttävää, nyt on sentään jo tammikuu! :D

Ottamani kuva Leviltä tai Ylläkseltä en muista kummasta. Oli hiukan kylmä tuulessa ja pakkasessa ilman käsineitä ottaa järkkärillä kuvia + että pelkäsin kaatuvani se kaulassa ja rikkovani sen. No loppu hyvin kaikki hyvin ;) HALUAN SINNE TAKAISIN! <3

Sitten kuitenkin, hiukan ristiriitaisesti, haluaisin että tulisi kesä ja lämmin! Haluan rannalle kavereitten kanssa ottamaan aurinkoa ja ruskettumaan ja uimaan ja kaikkea sellaista, mitä voi tehdä kun on lämmin ;)

Kamalaa :DD